perjantai 23. syyskuuta 2011

Strategioita sanaluokkien opettamiseen



Sanaluokkien opettamisessa voisi aluksi lähteä käsittelemään kokonaista tekstiä josta oppilaat voivat pareittain tai pienissä ryhmissä luokitella erilaisia sanoja omiin luokkiinsa. Luokat saavat olla itse keksityt mutta ne pitää perustella. Tämän jälkeen voidaan yhdessä lähteä tutustumaan yhteen muodostuneista luokista, jossa on esimerkiksi verbin kaltaisia sanoja.

Verbien opettamisessa liikkeelle ei kannata välttämättä lähteä alleviivaamisesta ja taulukoinnista. Kieliopillisilla elementeillä voisi sen sijaan leikitellä tai leikkiä. Oppilaat voisivat muodostaa pieniä tarinoita tai lyhyitä lauseita annetuista verbeistä kokeillen verbien eri muotoja. Esimerkiksi verbeille pestä, pesettää, peseytyä, peseskellä tai avata, avautua, avauttaa löytyy omat merkityksensä, vaikka ovatkin keskenään samankaltaisia sanoja.

Alakoulun kieliopissa verbien yhteydessä ei yleensä opeteta liitoksia tai verbiketjuja. Erilaisia tekstejä tulkittaessa ei kuitenkaan pitäisi tuomita lapsen olettamusta verbistä vääräksi, jos se on verbin lähisukulainen. On pikemminkin hienoa, että verbiketju tai liittomuoto on herättänyt ajatuksia. Jos tällaisesta tuomitsee tai sanoo vastauksen vääräksi kun kysytään esimerkiksi tietyssä tekstissä ilmenneitä verbejä, voi se hämätä entisestään ja olla motivoinnin vastaista.

Opettajan on siis opeteltava joustavuutta. Alakoulussa kuudennen luokan loppuun mennessä opittuna tulisi olla persoonataivutus, kieltotaivutus, aikamuodot sekä tapaluokat. aikamuotoja voidaan tutkia esimerkiksi, jos pohditaan miten verbit käy, kävi, on käynyt, oli eroavat toisistaan.

Substantiiveihin tutustumisen voi aloittaa esimerkeillä siitä mitä substantiivit ovat. Substantiivit hallitsevat tekstin sisältöä. Lyhyen tarinan substantiivit voi muuttaa toisiksi jolloin koko tarinan tai tekstin merkitys muuttuu. Tätäkään ei välttämättä tarvitse tehdä yksin vaan esimerkiksi pareittain.

Adjektiiveihin tutustumisessa voidaan luokassa lähteä kuvailemaan erilaisia esineitä, asioita tai ihmisiä. Tähän voi tulla mukana myös adjektiivien vertailu, positiivi, komparatiivi ja superlatiivi, mutta niiden nimityksiä ei välttämättä alkuvaiheessa ole oleellista painottaa. Tärkeintä on että oppilaat tietävät, että adjektiiveja voi vertailla. Luokassa voidaan kuvailujen jälkeen yhdessä koota jonkinlainen miellekartta siitä, mitä adjektiivit ovat. Esimerkiksi adjektiivit luonnehtivat olioita, asioita, asiaintiloja tai tilanteita ilmaisemalla niiden todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia. Adjektiiveja on myös mahdollista vertailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti